2008-01-21 - 9:37 p.m.
Yllättäen minua pyydettiin kouluun sijaiseksi. Siihen, jota olen itsekin käynyt, ja tällä kertaa ala-asteelle. En ole pitkään aikaan tuntenut itseäni yhtä aikuiseksi kuin johdattaessani lankakori käsivarrella kolmasluokkalaisten laumaa käsityöluokkaan. Heh, vuotta paria ennen kuin lähdin koulusta tiesin paljon enemmän kuin nyt, kuvittelin olevani paljon viisaampi. Tai sitten suostun muistamaan niistä ajoista vain kaiken hyvän.
Mulla murtuu sydän kun mietin miten lapsellinen olen sen jälkeen ollut, miten paljon ollut hiljaa, kärsinyt, vihannut turhan takia. Voi ei, nyt taas vähitellen vajoan tähän tiettyyn tilaan. Mutta suru on osa minua. Silloin tällöin, vahvasti. Minkä mahtaa. Vähemmän pidän siitä, että tietyt muutaman vuoden takaiset avainkokemuksetkin ovat niin vahvasti osa minua. Tulenkohan ikinä samaistumaan mihinkään niin voimakkaasti?
Pääsisinpä läpi huomisesta tentistä, edes toisesta. Lukemaan ei enää oikein pysty. Kokeet eivät ole enää niin kivoja kuin koulussa...
Pitäisi kävellä enemmän.
