2007-03-25 - 11:27 p.m.
Kaikki taitavat tietää suunnilleen, mitä minulle kuuluu. Ihan hyvää nimittäin. Se on varsin tavatonta. Ennenkuulumaton kausi elämässäni.
Juon mustaherukkamehua kotona ja harkitsen laskuharjoitusten tekemistä. En muista ennen tienneeni mitään kevätväsymyksestä. Nyt ymmärrän jotain. Viime viikon torstaina minulla oli herätyskello soimassa puoli yhdeksältä. Heräsin vartin yli seitsemän aamulla eikä minua enää unettanut. Sen jälkeen olen joka aamu herännyt itsestäni aivan turhan aikaisin. Tänään nukuin iltapäivällä pari tuntia. Aurinko tekee raukeaksi.
Koska nukuin päivällä, jaksan valvoa myöhempään ja opiskella. Minua vaivaa sekin, etten oikein malta olla sisällä tai ainakaan tehdä mitään hyödyllistä valoisaan aikaan. Arvostan valoa talven jäljiltä liiaksi. Karisee se tässä... Hullut vuodenajat.
Elämäni ensimmäinen seurusteluyritys kariutui. Olen haaveillut paljon siitä, millaisia asioita voisi tehdä, jos olisi yhdessä jonkun kanssa. Ajan myötä huomaa, että niistä useimmat voi tehdä yksinkin, tai löytää ystäviä mukaan. Useimmat ihmiset ovat taipuvaisia valtavaan epäitsenäisyyteen. Minä myös. Elämä on vienyt sattumien oikusta siihen suuntaan, että voin tehdä päätökseni muista riippumatta.
Minusta on kiinnostavaa tehdä analyysia siitä, miten "ajan henki" vaikuttaa ihmiseen. Ei tarvitse kuin tehdä katsaus taaksepäin äitiin ja isoäitiin, heidän elämänsä kulkuun ja minun elämääni, niin huomaa. Vähänpä voimme tehdä olosuhteille.
Alkaa väsyttää. Arki rupeaa.
