2006-12-23 - 10:50 p.m.
Taas hetki internetin viihdekäyttöä (*täysi asiattomuus ja turhuus*;-)):
Tiinan innoittamana minäkin OLEN (googletustuloksia):
1. Saija Sofia: On syyskuu. Puut huojuvat, katkeavat, putoavat. Niinkuin laonnut heinä rankkasateen jäljiltä makaa metsä maassa. On sydänsyksy, taivas väsynyt ja vilu.
2. Sofia on esiintynyt koko pienen ikänsä ja onkin saanut paljon kiitosta laulu- ja esiintymistaidoistaan. Lukuisilla tänä keväänä tehdyillä promokeikoilla hän on saanut yleisön kuin yleisön mukaansa; mm. Uusi Kiss -radioaseman bileissä 12.05 yleisö rynnisti eturiviin katsomaan Sofian show:ta ja levyjulkkarikeikalla ihmisiä oli niin paljon, ettei osa mahtunut sisään. Vastaavaa artistia ei Suomesta löydy.
3. Sofia on yksi maailmantaiteen kauneimmista luomuksista
4. Sofia on tarjonnut tyylikkäät ja tunnelmalliset puitteet monen tyyppisille tilaisuuksille jo noin vuoden verran.
5. TKK:lle Sofia on sopeutunut hyvin ja on tyytyväinen opetukseen. Opetusryhmät saisivat kuitenkin olla pienempiä, henkilökohtainen opetus kun jää hyvin vähälle. Sofia odottaa jo innoissaan tulevia syventäviä opintoja, joissa linkitys todelliseen elämään ei ole enää niin hämärä.
Ja bonuksena:
6. Kummivauva Sofia on myös testannut niin kertakäyttövaipat kuin kestovaipat.
Kommentteja: 1. Kohdan runo aika tekotaiteellinen. Mitä se metsä maassa makaa, onko syysmyrsky kaatanut kaikki puut aiheuttaen täyden alueellisen metsätuhon? Ei taida kirjoittaja edes tietää, että puut ovat yleensä melko monivuotisia kasveja... Rehellisyyden nimissä: 3. kohdasta poistin edestä sanan "Hagia"... ja nelosesta sanan "Villa". Joo, minulla on (viitoskohta) myös joku teekkarikauppislainen kaima, mutta kutonen on ehdoton suosikki. Päätyiköhän kestovaippoihin? Mie en kyl vaippoi ennee käytä. Paitsi puolentoista vuorokauden bussimatkoilla.
Voi, minulle on jo muutamia viikkoja kuulunut hyvää, mutta nyt olen vain uupunut nettisurffailija. Joulut vaan kaikille:)
JK. Kun aloitin tämän nettiksen pidon yli 5 vuotta sitten, joissain kirjoituksissani tuntui olevan järjen hiven. Nyt mennee aina vain turhemmaksi tai käsittämättömämmäksi (vau mikä sana!) silloin harvoin kun jaksaa kirjoittaa.
