2006-09-10 - 5:09 p.m.
Et saa minusta palaakaan mukaasi... On itku- ja vihakohtauksia silloin tällöin; onneksi niitä on yhä vähemmän ja elämää enemmän.
Juuri synkät ajatukset on kirjoitettava tänne, vaikka viime aikoina olen viettänyt kerrassaan ihania, yllätyksellisiä päiviä mukavien ihmisten kanssa. Olin pitkästä aikaa kokkaushommissa; olin melkein unohtanut miten mukavaa ja kiitollista tuollainen työ on. Olisitte nähneet meidät (nimenomaan, ainoastaan hahmomme olisivat olleet näkyvissä) eilen illalla Suomenlinnassa, holvikäytävässä juomassa iltateetä vain pienten tuikkujen valaistessa tilaa ympärillämme. Ulkona tuuli. Kuten aina.
Tämäkin kaunis syyskesän päivä... Minua odottaa pohjoinen, minua odottaa etelä. Itäkin. Länsi? Ystäviä siellä ja täällä. Tällaisissa päivissä on melkein enemmän kesää kuin kesässä itse, sillä kesä on ehtinyt kypsyä hitaasti ja varmasti monta kuukautta, ja tässä on sen huipentuma.
