2006-04-11 - 11:38 p.m.
Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on oma tietokone, jossa on internet. Tuntuu ihmeelliseltä, että tätä voi käyttää täysin rauhassa omassa huoneessa yhtään kenenkään odottamatta kieli pitkällä selän takana.
Saksalaiset vihreät nuoret keskustelevat hiljaa olohuoneessa. Minun pitäisi haalia mahdollisimman paljon kamaa kokoon ylihuomenna alkavaa Sipoonkorven retkeä varten, koska huomenna yritän lähteä jo aamulla aikasseen enkä tiedä, tulenko yöksi kotiin.
Onneksi olen päätynyt osaksi luonnonsuojeluliikettä. Minunlaiseni ihmiset valuisivat muuten niin helposti "kun mitään muutakaan ei osaa" -velvollisuudentunteittensa ajamina jollekin varmahkolle ja kuolettavan tylsälle työ- ja elämänuralle.
On ollut mitä mukavinta asua täällä. Ei tarvitse olla niin voimakkaasti koko ajan yksin.
Viikonloppu sai minut ajattelemaan omaa olemustani pitkällä aikavälillä; millainen olin menneisyydessä, millainen nyt. Melkein saattoi nauraa: Hauras rakastuminen on aloitettu ihan liian nuorena ja sitä on jatkettu ihan liian pitkään. Tällaisten asioiden tiedostaminen saa aina olon hetkeksi vakaaksi. Kuin kaikki soljuisi hiljaa ja hyvin...
