2005-12-11 - 4:00 p.m.
Joinakin päivinä osaa nauttia silkasta elämisestä, toisina, kuten tänään, tuntee voittamatonta alakuloa. Voisinpahan yrittää vakuuttaa itseni siitä, että tämä johtuu melkein kokonaan sairastumisestani. Lievähkö flunssa, mutta lihaksia särkee. Toissailtana tunsin itseni niin voimakkaaksi. En ole missään nimessä luopunut ajatuksesta, että kykenen moneen asiaan, mutta juuri tänään en jaksa.
Sairaana ei kestä yksinäisyyttä. Eilen tapasin ehkä liikaa ihmisiä kerralla. Isot juhlat ovat lopulta aika rasittavia. Kaikkein mainiointa on istuskella jonkun kanssa kahdestaan tai pienellä porukalla kuluttamassa aikaa. Työntekoa koskee sama lainalaisuus.
Myös laki siitä, että hauskinta on silloin, kun sitä ei erityisesti odota, päti tänä viikonloppuna.
En jaksa, en jaksa, en jaksa. En haluaisi mennä huomenna labraan enkä kirjoittaa loukkaantuneen vihaista vasitinetta paikallisessa partiolehdessä olleeseen kirjoitukseen, mutta pelkäänpä, että ne on parempi tehdä.
Kaipaan. Kaipaan tänään ja varmasti myöhemminkin. Tämän vuoden aikana muutamat asiat alkoivat tuntua vanhoilta jutuilta, vaikka ne ovat yhä olemassa. Sitä ei jaksa enää niin välittää. Olen ainakin tullut kärsivällisemmäksi. Tavallaan minua harmittaa, miten vähän vapaa olen kulkemaan, jos aion suorittaa suunnittelemani opinnot ensi vuoden syksyyn mennessä. Niin, siihen asti valmiina on melko selvät suunnitelmat. Mutta en minä silti taida jaksaa lähteä Saksaan vuodenvaihteessa. Ainakin nyt minusta tuntuu, että voisin nukkua kuukauden yhteen menoon. Eihän talvella tapahdu mitään tähdellistä...
Elämän eri puolet ovat huvittavia. Toisaalta ihmisillä on aatteita, joista he eivät koskaan luopuisi. Etiikkaa. Toisaalta heillä on ihmisiä, joiden takia he tekevät käsittämättömän ääliömäisiäkin asioita ja joista he eivät koskaan haluaisi luopua. Rakkautta, hyvässä ja pahassa. Toisaalta tietyt heikot hetket saavat ihmiset käyttäytymään niin kuin he eivät koskaan olisi uskoneet käyttäytyvänsä. Sairaus, kurja olo, himo johonkin, nälkä, vilu. Periaatteet unohtuvat.
Kuume tekee minustakin hullun, vaikka ympäristö olisi lähes muuttumaton eilisestä.
Sitten on tietenkin vielä järkähtämättömät haaveet. "Tätä en lakkaa haluamasta." Kas kummaa sitäkään ei jaksa aina ajatella.
