2005-05-25 - 10:26 p.m.
Kävin tänään Unicafessa syömässä, luultavasti viimeistä kertaa ilman opiskelijakorttia.
Eilen ostin aikomukseni vastaisesti kasan vaatteita ja asusteita YO-juhliin ja vähän muutenkin, toisaalta homma sujui rennommin ja mukavammin kuin olisin luullut. Selvisimme äidin kanssa luultavasti halvemmalla kuin jos olisimme hankkineet yhden ainoan mekon uutena. Nyt saimme edullisesti kaksi mekkoa, kahdet kengät, laukun, jakun ja äidille vielä pari paitaa. Selitin käytettyjen vaatteiden kaupan myyjälle, miten yleensä inhoan vaateostoksia, ja olin tyytyväinen että sain samasta liikkeestä nopeasti haalittua sen mitä tarvitsin. Vieläpä laatukamaa. Eipä tarvitse pistäytyä taas moneen vuoteen mihinkään putiikkiin kaiken mualiman trendipellejen sekaan.
Ensimmäiseen kappaleeseen viitaten, kävin eilen myös kysymässä kirjoitusten lopulliset tulokset. Varma opiskelupaikka matikanlaitoksella, ellei joku yliopistolla ole hukannut ilmoittautumispaperiani. Menetin kaksitoista lähtöpistettä biologian valintakokeesta. Brgl. Reaali laski kolmella pisteellä, kaikki pisteet menivät kemian kysymyksistä. Turha edes arvailla, kuka koulussa tarkisti kemianvastaukseni... No, ei vais. Ei minua oikeasti harmita kovin paljon. Sain silti 77 % kaikista mahdollisista lähtöpisteistä. Viime vuoden tulosten perusteella riittää hyvin, jos saan edes puolet pisteistä itse pääsykokeessa.
Huilunsoitonopettaja kyseli jatkosuunnitelmistani soittamisen suhteen. Sanoin olevani syksyllä viisaampi. Luultavasti soittamiselle jää entistä vähemmän aikaa, kun opiskelu ja sosiaalisemmat harrastukset velvoitteineen vievät aikaa.
Pikkutytöt olivat haltioissaan, kun heitä haastateltiin paikallislehteen partion kevätjuhlassa. "Mä en oo koskaan ollut lehdessä!" "Kai me saadaan ne lehdet sitten omaksi?" Toimittajan mukaan he olivat olleet viime vuodesta innoissaan. Mm. tulenteko ja puukon käyttäminen olivat hauskoja kokemuksia (ah, pikku pyromaanimme ja sormeenveistelijämme). Hassua ajatella, että seuraavaan syksyn kokoukseemme on yli kolme kuukautta. Miten paljon sitä ennen ehtiikään tapahtua...
Juuri nyt kaikki tuntuu olevan todella hyvin. Tältä kesän kynnyksellä kuuluukin tuntua. Ei sellaiselta kuin viime vuonna - pelokkaalta ja epävarmalta. On hyvä saada uusi elämä sitten syksyllä, mutta on hyvä myös elää sitä ennen villi, vapaa ja (ristiriitaista kyllä) vastuullinen kesä. (Onhan toki hoidettava hommansa niillä leireillä, joille on lupautunut, ja kerättävä nimiä metsävetoomukseen silloin harvoin kun on ihmisten ilmoilla.)
Tiedossa on muutama päivä enimmäkseen lukemista - hassua että tunnen itseni vähän kärsimättömäksi, vaikka oikeastaan minun pitäisi iloita jäljellä olevasta ajasta, kun pääsykokeisiin on enää viikko ja aina asiat voisi osata paremminkin.
