2005-04-19 - 11:54 p.m.
Pakopaikka. Tuntuu, että puolet ystävistä on lopettanut oman nettipäiväkirjan pidon jo ajat sitten, tai ainakin haastelee elämästään harvoin. Minulle tämä on yksi pakopaikoistani, kun tuntuu, että julkinen ja sisäinen elämäni ovat liian kaukana toisistaan.
Tänään oli hyvä päivä. Luin mahtavaa romaania ja tietenkin ihmisbiologiaa (nyt minun pitäisi tietää "kaikki" suolinukasta, mahanesteestä ja verisoluista). Söin yliopistolla vanhan ystäväni kanssa (aiheet liikkuivat paavin hautajaisista Pohjois-Koreaan ja kesälomasuunnitelmista vanhojen tuttujen kuulumisiin). Lähetin sähköpostia, soitin puheluita. Ja huilua. Päässä pyöri jälleen kiusaavia ajatuksia, mutta vähemmän häiritsevinä kuin edellispäivinä. Miten toivonkaan, että syksyllä kaikki uusi tempaisee minut täysillä mukaansa. On hassua kuvitella, miten erilaisia ihmiset luulevat suurimpien huolteni olevan. Ylioppilasjuhlat, kesän matkajärjestelyt ja asunnon löytäminen ajoissa eivät aiheuta minulle murto-osaakaan siitä harmista kuin eräät kivut ihmissuhdeasioista, joille en voi mitään.
Kyllä tämä tästä.
