2005-03-01 - 3:40 p.m.
Jäässä. Toivottavasti en sairasta flunssaa ylioppilaskirjoituksiin asti.Olisiko mikään nolompaa kuin tulla esimerkiksi raastavan yskäisenä ensimmäisiin kirjoituksiin? Merellisen vaikutuksen huomaa kyllä. Oi lämmin ja vähätuuleton Pohjois-Karjala... Ja leivinuunin lämpö. Olin mummin luona neljä päivää. Sairastaminen poissa ihmisten ilmoilta sopi minulle.
Lukeminen on alkanut hyvin. Koska olen ollut sairas, en ole kaivannut kirjan ääreltä maailman rientoihinkaan. Olen kerrannut lähinnä biologiaa ja kemiaa. Tänään koululla olleessa biologian tentissä paljastui, etten minä ihan aikaani ole tuhlannut. Osasin melko hyvin melkein kaikki asiat, mitä kysyttiin. Suullinen tentti on jees, ei tarvitse vaivautua kirjoittamaan. ;)
Kuulin koulukaverilta juoruja, että Töölön kirjaston lukusali ainakin on ihan täynnä jo aamupäivällä. Onneksi minulla on tämä "yksityinen Töölön kirjasto", jossa nytkin olen. Nimittäin nuorten luontotalon kirjasto. Mikäs tässä. Oma rauha merinäköalalla, kaksi mukavaa nojatuolia, nettiyhteys jolle ei tarvitse jonottaa ja pari seinällistä täynnä luonto- ja tiedekirjoja. (Kirjoja tosin en juuri tarvitse tällä haavaa; lukio-opuksissakin riittämiin).
Tavallaan hyvä, että penkkareiden jälkeinen viikko hujahti niin nopeasti. Sai heti kiinni elämästä muualla kuin koulussa. Kun leiri- ja sukulointihässäkät ovat ohi, alkavat yhdistysten talous- ynnä muut hässäkät. Silti voin päättää suurimman osan ajankäytöstäni itse. Vapaus maistuu toistaiseksi nannalta.
Viime päivinä olen tuntenut itseni ajoittain melkein ristiriidattomaksi, kykeneväksi ja perusonnelliseksi. Epävarmuus on tietenkin yhä siellä jossain, mutta tuntuu kuin se vihdoinkin alkaisi todella väistyä. Uskallan ja voin elää kokonaisuutena, jonka itse määrittelen. Pystyn murtamaan täydellisen onnistumisen ja epäonnistumisen myyttiä, joka elänee kaikissa lapsissa, ainakin tällaisessa yksilökeskeisessä kulttuurissa. (Turha väittää muuta! Lapsille vastakohtaisuudet ovat tärkeitä!)
En muista, milloin viimeksi kirjoitin tänne. Olen monesti ollut illalla niin väsynyt, etten ole jaksanut luoda omaa tekstiä. Minusta on tuntunut, etten kuitenkaan sanoisi mitään uutta. No, pian niitä uutuuksia tulee, tahdoinpa tai en. Nyt elämäni olkoon tämän kuun melko täysipainoista opiskelua!
