2005-01-18 - 6:35 p.m.
Vapaus. Olin tänään kirjastossa lukemassa ja vähän aikaa yliopiston abi-infossa. Ja sain selville, että ainoa luokkatoverini, johon haluan pitää yhteyttä, haluaisi myös nähdä minua myöhemmin. Niin. Kaksitoista ja puoli vuotta. Loppujoukosta yksi, jonka vielä haluaa tavata. Ja aiemmilta kouluvuosilta pari hyvää tyyppiä. Luokassa on muutamia oikein mukavia tyttöjä, joiden kanssa en koskaan oppinut keskustelemaan. Kuuluvat niihin ihmisiin, joiden annan suosiolla mennä.
Fabianinkadun luentosali 1:ssä katselin ympärilläni istuvia teinipissiksiä ja ajattelin, että jotkut heistä saattavat pian olla opiskelutovereitani. Aiemmin päivällä minua oli vähän ahdistanut, että luultavasti tunnen jo porukkaa laitokselta, jonne päädyn. Sitten tajusin, ettei niin iso ja hajanainen maailma voi ainakaan sisäpiiriläisyydellään ahdistaa. Kai. Ja mietin, keitä kaikkia mukavia tyyppejä tunnen eri laitoksilta ja eri tiedekunnista. Aika monia.
Tänään minusta tuntui hyvältä. Siltä, että elämäni on menossa oikeaan suuntaan. Pari viime vuotta eivät tosiaankaan ole olleet onnellisia, sellaista aikaa, josta olisin joskus haaveillut. Mutta nyt tuntuu, että kaikki melkein asettuu kohdalleen. Että odotan tulevaisuutta juuri sopivalla toiveikkuudella ja jännityksellä. Olen ollut tahtomattani monien asioiden vanki. Nyt on aika lentää häkistä.
