2005-01-16 - 11:56 p.m.
Kaikki on edessäni houkuttavana. Optiot opiskelupaikasta, avovaimosta, itsenäisestä elämästä tenttiinlukuineen, baarissahillumisineen, pyykinpesuineen ja niine iltoineen, jolloin kutsutaan yhteisiä ystäviä kylään. En tiedä, toteutuuko visioni, arkinen haaveeni, mutta kovasti soisin käyvän niin. Jopa uskon siihen.
Nyt kuuluu jo parempaa. Vuosi 2004 oli kokonaisuudessaan hirvittävän vaikea. Onneksi sitä ei tarvitse eikä voikaan elää koskaan uudelleen.
Minulla on ollut mahtava viikko. Se on huipentunut loppua kohden. Ensin alkoi opiskelumotivaatio kasvaa. Olen suorastaan innostunut lukemisesta. Viikonloppuna näin monia ystäviä ja lisäksi vietin aikaa muidenkin ihanien tyyppien kanssa. Törmäsin vanhaan luokkakaveriin, joka tahtoo tavata minut joskus paremmalla ajalla. Kävin hyviä keskusteluja kirjallisuudesta, kuolemasta ja rakkaudesta. Olin nuorten filosofiatapahtumassa ja lauantai-iltana (vaihteeksi) bileissä Pyllymurossa. Sunnuntai-iltapäivänä kaljoittelua Kalliossa. Ja illalla vielä ystävälle kylään, muutamaksi tunniksi juttelemaan. Oma elämäni tuntuu valtavan hyvältä nyt. Olen saanut tutustua niin moniin ihmisiin, joista pidän valtavasti. Saan ainakin satunnaisesti (kuten tänä viikonloppuna) elää heidän keskellään. En tiedä, uskaltaisinko sanoa olevani onnellinen.
Lisäksi kummallinen asia: Eräs ihminen tunnusti olleensa ihastunut minuun yli kolme vuotta. Hän hämmästyi, ettei kukaan ole koskaan ennen sanonut olevansa ihastunut minuun. Onneksi en enää ole hänen "ensisijainen" ihastuksensa, sillä en voisi koskaan kiinnostua tästä tyypistä. Mukava ihminen silti. Kummallisinta on, etten ole koskaan missään määrin epäillyt tai aavistanut hänen kiinnostustaan. Tällainen tekee joka tapauksessa hyvää itsetunnolle.=)
